Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
Anna bloggaajalle lahja | Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista
Kirjoittaja
Opiskelijaelämää ja kasvua opettajuuteen. Piirrustusta, maalausta, käsitöitä ja kirjallisuutta. Sanataidetta ja onnetonta puurtamista käsikirjoitusten kanssa.
Arkisto
taitaja taustani takaa
Mukana tässä
30.08.2007 - 17:13

Sumuisena aamuna,

minussa laulavat menneiden äänet, 

huokailee hiljaa tulevaisuus,

itkee ikuisuuden kaipuu. Aikojen hallinta.

Että jos voisin pysäyttää tämänkin hetken.

Genoveeva kirjoitti 30.08.2007 - 17:51
On hetkiä joihin toivoisi pysähtyvänsä. Mutta jos ei jatkaisi matkaa, ei tulisi uusia...hieno.
Antti kirjoitti 30.08.2007 - 20:11
Oih. Kerrassaan ihastuttava rivi: minussa laulavat menneiden äänet.

Ja alkusoinnutuksellahan minut saa lukemaan saman pätkän monta monituista kertaa :)
helanes kirjoitti 30.08.2007 - 20:35
Et, emme voi.
Isopeikko kirjoitti 30.08.2007 - 21:13
Tiedätkös. Pidän sanoistasi.
Anonyymi kirjoitti 30.08.2007 - 23:25
Vastakohat kaunistaat toisiaa, mänt ja tuleva etenkii. Kaunis runo, suur ajatus ja sait muute mahtumaa alle kahekymmenä sana. Lopustpäi ois nääs melkei vaik vara karsii, miu mielestäin kahekii lausee eest.
akkaparka kirjoitti 30.08.2007 - 23:26
ei se mikkää anonymfi olt, ko mie hätäne.
Lara kirjoitti 31.08.2007 - 08:59
Matikkapääni jotenkin hämää vieläkin, että tuossa olisi tasan kaksikymmentä (moneen kertaan laskettua) sanaa:) Kuitatkaa, jos olen väärässä.
Kiitos kommenteista. Rakentavia ja kannustavia ovat!
Loppulause tuli mieleen ensimmäisenä ja lähdin siitä, että sitä en karsi. Kun en kauhean vähiä sanoja yleensä käytä, niin halusin tyylini näkyvän näin.
Kaunis kiitos ja nätti niiaus kaikille kommentoijille! Teitte minut iloiseksi:)
Nimesi
Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)
Kotisivusi osoite
Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten
Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)
Kommentti
Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code