Kesän jälkeen on aina vaikeaa palata koulun penkille. Avata kaapissa makuutetut kesäesseet ja alkaa päkertää. Lukea ison ihanan kesäkirjakasan jälkeen tiukkaa ja täsmällistä asiatekstiä, joka ei kiusallaankaan taivu pieneenkään huumorinvivahteeseen. Onneksi edes osa siitä on kuitenkin vetävästi kirjoitettua.

Päivän olen naputtanut. Yrittänyt saada yhtä kahdesta referoitavasta kirjasta käytyä läpi. Ja tulos? Noin kahdeksasosa tähän mennessä. Vannon pääseväni tänään vähintään puoleen väliin.

Ehkäpä hitauden vika on taktiikassa. Palkitsen itseni aina kymmenen sivun välein tutkimalla uutta nettikauppaa. Kukkarolle tämä ei tee hyvää. Mutta mielelle kyllä. Ja jaksamiselle. Takuulla.

Perjantai hurahti shoppaillessa. Kaverit ja kaupunki. Vaatteita ja kaupungin paras ravintola. Lämmin tunnelma. Ja eilen piilouduin sadepäivää mökille. Makasin sisällä ja luin 60-luvun viihdekirjaa. Ja opin vihdoin, mistä tulevat ne siirappiset lausahdukset, joilla viihdekirjoihin aina viitataan. Tähän asti olin nähnyt vain 2000-luvun tuotantoa, joka on tyystin erilaista.

Mutta juonenkäänteitä, dramatiikkaa, ylivietyä romanttisuutta. Ehkä niissä oli jopa jotain samaa kuin nykyviihteessä. Mutta hyvin vähän.

Siinä lukiessa neuloin pikkuiset vauvasukat loppuun Anne Linnan ohjeilla. Pujottelin vielä organzaanauhaa tuohon varteen ja ah. Ihanan söpöt. Laitan kuvan heti, kun löydän kameran jostakin. Aivan, luit oikein, löydän. Luoja yksin tietää, mihin sekin katosi. Kun se vasta eilen tökötti nätisti pianon päällä.

Vauvasukilla enteilin sukkasatoa. Ja huomasin, että onhan se sittenkin mukavaa. Neulominen! Minustakin! Puikkoja pidellessä kun voi jopa paremmin lukea kuin kanavatyön kanssa. Tosin ei se kovin kummoisesti onnistu.

Mutta. Seuraavan kerran saatte kuvallista postausta. Toivottavasti.

Lupailee Lara.