Menihän se nopeaa. Opintomatka ja heti päälle mökkiviikonloppu. Meni niin nopeaa, että perjantaina ehti käväistä ainoastaan vaihtamassa valmiiksi pakattua kassia kotosalla.

Onneksi isäukko tiesi, että kiire tässä on. Lupasi siis hakea minut yliopistolta ja kuskailla kotiin. Ja fiksuna oli tajunnut ottaa mukaan postista saapuneen lappusen. Paketti! Hihii!

Kesän lapsi se minua muisti. Kun ovela olin ja arvasin oikein. Vahingossa. Sain niin ihanan paketin, että iloa siitä riittää vielä pitkäksi aikaa. Katsokaa vaikka!

Ihanaa lankaa! Aivan upean väristä. Sopii juurikin syksyyn ja omaan, murrettuun, lempiväri karttaani. Ah. Rakastuin siihen niin, että esittelin sitä ympäri taloa. Ja vain paljastaa, että olisi kelvannut monelle muullekin kuin minulle! Mutta itselleni siitä teen jotain. Jotain lämmintä talven varalle!

Kesän lapsi oli kasannut ihanan runsaan paketin. Ihmeissäni sieltä nostelin esiin ihania asioita, ja ihmettelin, että tämäkin vielä! Lehti lähti mökille mukaan. Luin sen kahteen kertaan lävitse ja löysin useita, useita ihania malleja. Ensimmäisenä kokeilen noita salomoninsolmuja, kun ne on kerrankin ihanan selvästi kuvattu! Tuoksupussi on niin kaunis, että sen haluan ripustaa jotenkin näkyvälle paikalle. Ja Royal. Juuri sitä tummaa suklaata, joka maistuu syksyisen kahvikupposen kanssa taivaalliselle. Taisipa Kesän lapsikin tämän tietää.

Näin ihanaa pakettia piti teille heti esitellä. Illalla raapustelen enemmän ajatuksiani. Opintomatkalla syntyneitä. Että mitä onkaan opettajuus... Ja entä taide sitten. Voiko sitä edes opettaa?

Lupailee Lara.