Niinpä. Muorihan sen tiivisti. Mitä sinä nyt, kun ei juhlia ole tulossa?

Ai etteikö ole. Vuosittain satoja synttäreitä. Häät tulevat aina aivan liian yllättäin. Ja entäpä kihlajaiset sitten? NE ne vasta yllätyksiä ovatkin.

Sain muorin pään täyteen ihmetystä. Kuulin sen melkein jupisevan itsekseen: "Mitäs se tuollaisia puhuu. Ettei vaan mitään äkkinäistä suunnittelisi. Tai ehkäpä sittenkin joku toinen..." Että nyt täällä odotellaan juhlia.

Ja kaikki alkoi siitä, että tein vain muutaman kortin. Muori ihastui numero kakkoseen. Itse pidän eniten numero kolmosesta.

Tässä ensimmäinen. Peruskortti. Kartonkia ja Sarah Kay:ta (rakastan niitä kuvia!). Palauttelin vuosikausia uinuneita askartelunäppejäni toimintakuntoon.

Toinen kortti oli muorin suosikki. Siinä kokeilin ensimmäistä kertaa elämässäni 3D-kuvaa. Kiva oli lopputulos. Täytyypä siis kokeilla vastakin.

Ja viimeisenä oma suosikkini. Tosin innokkaana kuvasin sitä ennen kuin lakalla kiinnitetyt napit olivat kuivuneet, joten pientä myöhemmin häviävää epäsiistiä lakkaa esiintyy vielä tuolla nappien seutuvilla! Tässäkin kortissa ihanaa Sarah Kayta, tänään Sinooperista hankittua (mitälie?)nauhaa ja nappeja kaapin pohjalta.

Seuraavaksi kerraksi lupaan:

1. Että annan korttien kuivua ennen kuvaamista
2. Laitan valaistuksen kuntoon ennen kuvaamista
3. Valitsen kuvakulman niin, etteivät kortit näytä noin vinoilta

Ihan takuulla.

Vannoopi Lara.

Ps. Huomenna alkaapi uusi koulu. Tähän asti on käyty pelkästään vanhaa. Valehtelisin, jos en väittäisi, että joku on perustanut mahani sisään perhosfarmin.